Tuli kuunneltua Travis Scottin uusi levy sen verran useasti, että siitä voisi tehdä arvostelun. Travis Scott on ollut monien huulilla, kun Kanye West otti hänet siipien alle G.O.O.D Musicin tuottajapiireihin. Travisin musiikki on Atlantasta ja Chicagosta lähtöisen trapin ja Houstonistä lähteneen räpin sekoitusta, eli paljon 808 hi-hatteja ja madallettuja ääniä.

Travisin aikaisempi julkaisu Owl Pharoah oli hieman nihkeä muutamaa kipaletta lukuunottamatta (Hell of a night & Dance on the moon), mutta Rodeota edeltävä mixtape Days before rodeo (Lyhyesti DBR) yllätti odotukseni täysin. Mixtapen taustat ovat kaikki suurilta nimiltä trap scenestä ja Travis on jopa ollut mukana tuottamassa niitä. Kappale Drugs you should try it oli suosikki kappaleeni vuodelta 2014 ja kuuntelen sitä vieläkin silloin tällöin ja nostattaa usein käsikarvat kananlihalle. DBRästä syntynyt hypetys jatkui ja ennen Rodeota Travis julkaisi 3 albumille kuulumatonta kappaletta (josta yksi päätyikin lopulta sinne suuren suosion myötä) pitääkseen hypeä yllä ja julkaisi sinkun 3500, joka on yksi suosikki kappaleistani tänä vuonna. Muutama päivä ennen julkaisua levy taisi päästä vääriin käsiin ja "leakkasi", mutta julkaistiin silti 4.9.2015.

Olen nyt kuunnellut levyä läpi syksyn ja voin sanoa, että se kuuluu 3 parhaimpaan hip hop levyn joukkoon tältä vuodelta. Taustat ovat taas tutuilta trap tuottajilta ja vierailija lista on stäkätty (esim. Kanye West ja Chief Keef), mutta levyn suurin heikkous on Travis itse. Hänen sanat räpeissään ja kauniisti autotunetuissa lauluissaan saavat tarkat kuuntelijat jakamaan mielipiteitä. Yleiset fuck bitches, get money and smoke weed clicheet ilmestyvät lähes joka kappaleessa. Annan se mennä läpi sormien, sillä suurin osa levystä on bangereitä, eli keskitytään enemmän siihen että se kuulostaa hyvälle ja sitä voi soitta esimerkiksi bileissä. Muutamassa kipaleessa Travis osoittaa osaavansa silti kirjoittaa merkityksellisiä kappaleita. Esim. 90210 kappaleen kolmannessä värsyssä travis ahtaa hänen elämäsä tarinan erittäin hyvin. Silti bilekappaleet ovat jääneet mieleeni parhaiten. Maria I'm Drunk on oma suosikkini levyltä. Kappaleen tausta on hypnoottinen ja simppeli ja siinä vierailee yllättäen Justin Bieber ja ei niin yllättäen Young Thug. Tämän kappaleen jälkeen tulee muutama hieman tylsähkö kappale, joka saattaa johtua siitä että niissä ei vieraile ketään paitsi Toro y Moi, jonka monotooninen kertosäe ei lisää kappaleeseen mitään. Bonus kappaleet ovat molemmat hyviä, joten suosittelen itse Deluxe editionia tavallisen yli jos joudut valitsemaan. Levyn kappale Piss on your grave sai some kommentteja ennen ja jälkeen julkaisun. Kanye Westin kanssa tehty kipale oli alunperin tarkoitettu Kanyen tulevalle SWISH levylle ja siinä olisi pitänyt olla Paul McCartney(kyllä) messissä. Kappale päätyi lopulta Travisin levylle ja monien mielestä kappaleen Prog rock henkinen tausta ja Kanyen aivan täysin juostenkustu värssy tekevät kappaleesta karsean, mutta nautin itse taustasta ja Traviksen osuuksista. En lähde selostamaan muita kappaleita, joten suosittelen kuuntelemaan ne itse.

Overall levyn voi kuunnella alusta loppuun skippaamatta yhtään kappaletta ja siinä on kappaleita moneen makuun, joten suosittelen tätä lämpimästi kaikille, jotka haluavat kuulla trap skenen parhaimmistoa maustettuna Houston räpillä.

8,7/10