Niken uusin albumi on aikamoinen vuoristorata. Puolet albumista kuulostaa levy-yhtiön päättämiltä pop-rap pehmiksiltä ja puolet hyvin keskinkertaiselta trapiltä. Niken levyä on odotettu jonkin aikaa ja sällin vierailut muiden artistien biiseissä on ollut hyviä. Miten tässä näin kävi. 

Nikke Ankara on lahtelainen räppäri tunnettu hänen mysteerisestä katoamisesta psykoosin takia. Psykoosin aiheuttivat huumeiden käyttö, ja nyt kun Nikke on ns "parantunut" siitä ja ekää kaiketi selvää elämää sai hän viimein valmiiksi levynsä. Levy alkaa ihan vahvasti, mutta heti kolmannessa kappaleessa alkaa kuulua levy-yhtiön sormenjäljet. Kappaleet jotka eivät ole tehty radiosoiton takia ovat erittäin tylsiä ja radiosoittoon tarkoitetut kappaleet ovat vielä tylsempiä. Nikke ei ole huono räppäämään, mutta levyn taustat ovat kuin suoraan 15 vuotiaalta soundcloud tuottajalta. Ja itsevarma Nikke ei halunnut ketään vierailemaan levylle paitsi Aki Tykin, joka laulaa pikkasen levyn viimeisellä kappaleella. Nikke hoitaa muissa laulamisen suurella äänen editoimisella, jotta hän kuulostaisi edes siedettävältä. En taida olla ihan Niken yleisöä, koska monet biisit kuulostavat terveystiedon kirjan esimerkeiltä. Nikke olisi voinut ehdä mielummin vaikka kaksi EP:tä jotta mainstream ja träp eivät sekoittuisi. Ensimmäisen voisi vaikka nimetä "Don't do drugs m'kay" ja toisen "Lahti Suomen Atlanta", 

Overall: Pienillä parannuksilla Nikke oisi voinut tehdä levystä siedettävän, mutta joko levy-yhtiö tai Nikke itse sössi homman ihan huolella.

3,4/10

Gasellit ovat Rap trio + Tuottaja: Thube Hefner, Hätä-Miikka (a.k.a Hätis), Päkä ja Musajusa. Yhtye tuli suhteellisen suureen suosioon pari vuotta sitten kun he julkaisivat kappaleen Ime Huiluu, jolla on nyt yli miljoona näyttökertaa youtubessa. Gasellit räppäävät usein parisuhdeongelmista, kaupunginkuvasta ja joka miehen ongelmista. Yleensä yhtyeen kappaleet ovat hieman pop-henkisiä ja ovat tarkoitettu valtavirran räpiksi, mutta biitit ja räpit (etenkin Thube Hefnerin) erottavat heidät muista.

Uudessa levyssä on 10 kappaletta joista neljässä on vieraileva artisti. Kasmir ja Iisa ovat hyvät lisäykset kappaleihin joissa he esiintyvät, koska yleensä Hätis hoitaa kertosäkeet ja hän ei ole erityisen tunnettu laulutaidostaan. JV ja Gracias tuovat omat räppivärssyt levyn alkupuolella ja olen pitkään nauttinut JV:n musiikista ja hän mielestäni aloittaa levyn laukauksella, koska hänen osuutensa on levyn ensimmäinen verse. Graciaksen verse ei ole mikään ihmeellinen, mutta tuo täytettä levyn pisimmälle kappaleelle. Gasellien suurin ongelma on aina ollut Thuben räpit suhteessa muiden räppeihin, Thube vaan on (mielestäni ;)) paljon parempi iskemään riimejä ja hänen äänensä sopiva, kun taas hätiksen verset usein jäävät vajaaksi ja kertsit alkavat ärsyttää ja Päkä iskee keskivertotason versen lähes aina. Jos Thuben setit maistuu suosittelen kuuntelemaan hänen soololevyänsä nimellä DJ Ibusal - mt Everest. Levyn parhaimmat kohdat ovat kun Thube iskee niin sanotun "migos flown" eli "Three 6 mafia" flown jossa tahti kireytyy puolellatoista. Sitä on vaikea selittää, mutta sen kuulee helposti esim kappaleissa: Betoni-Intiaani ja Seitti. Biitit ovat perus musajusa tasoa eli ei valittamista niiden suhteen. Levyssä tuntui silti olevan filleriä vaikka siinä onkin suhteellisen vähän kappaleita.

Overall Gasellit taas iski keskivertoiset kortit pöytään julkaisemalla lyhyen levyn, jonka hyvät osuudet täyttävät vain 1/3 levystä ja saa sinut haluamaan lisää soolomatskua Thubelta.

4.9/10

Tuli kuunneltua Travis Scottin uusi levy sen verran useasti, että siitä voisi tehdä arvostelun. Travis Scott on ollut monien huulilla, kun Kanye West otti hänet siipien alle G.O.O.D Musicin tuottajapiireihin. Travisin musiikki on Atlantasta ja Chicagosta lähtöisen trapin ja Houstonistä lähteneen räpin sekoitusta, eli paljon 808 hi-hatteja ja madallettuja ääniä.

Travisin aikaisempi julkaisu Owl Pharoah oli hieman nihkeä muutamaa kipaletta lukuunottamatta (Hell of a night & Dance on the moon), mutta Rodeota edeltävä mixtape Days before rodeo (Lyhyesti DBR) yllätti odotukseni täysin. Mixtapen taustat ovat kaikki suurilta nimiltä trap scenestä ja Travis on jopa ollut mukana tuottamassa niitä. Kappale Drugs you should try it oli suosikki kappaleeni vuodelta 2014 ja kuuntelen sitä vieläkin silloin tällöin ja nostattaa usein käsikarvat kananlihalle. DBRästä syntynyt hypetys jatkui ja ennen Rodeota Travis julkaisi 3 albumille kuulumatonta kappaletta (josta yksi päätyikin lopulta sinne suuren suosion myötä) pitääkseen hypeä yllä ja julkaisi sinkun 3500, joka on yksi suosikki kappaleistani tänä vuonna. Muutama päivä ennen julkaisua levy taisi päästä vääriin käsiin ja "leakkasi", mutta julkaistiin silti 4.9.2015.

Olen nyt kuunnellut levyä läpi syksyn ja voin sanoa, että se kuuluu 3 parhaimpaan hip hop levyn joukkoon tältä vuodelta. Taustat ovat taas tutuilta trap tuottajilta ja vierailija lista on stäkätty (esim. Kanye West ja Chief Keef), mutta levyn suurin heikkous on Travis itse. Hänen sanat räpeissään ja kauniisti autotunetuissa lauluissaan saavat tarkat kuuntelijat jakamaan mielipiteitä. Yleiset fuck bitches, get money and smoke weed clicheet ilmestyvät lähes joka kappaleessa. Annan se mennä läpi sormien, sillä suurin osa levystä on bangereitä, eli keskitytään enemmän siihen että se kuulostaa hyvälle ja sitä voi soitta esimerkiksi bileissä. Muutamassa kipaleessa Travis osoittaa osaavansa silti kirjoittaa merkityksellisiä kappaleita. Esim. 90210 kappaleen kolmannessä värsyssä travis ahtaa hänen elämäsä tarinan erittäin hyvin. Silti bilekappaleet ovat jääneet mieleeni parhaiten. Maria I'm Drunk on oma suosikkini levyltä. Kappaleen tausta on hypnoottinen ja simppeli ja siinä vierailee yllättäen Justin Bieber ja ei niin yllättäen Young Thug. Tämän kappaleen jälkeen tulee muutama hieman tylsähkö kappale, joka saattaa johtua siitä että niissä ei vieraile ketään paitsi Toro y Moi, jonka monotooninen kertosäe ei lisää kappaleeseen mitään. Bonus kappaleet ovat molemmat hyviä, joten suosittelen itse Deluxe editionia tavallisen yli jos joudut valitsemaan. Levyn kappale Piss on your grave sai some kommentteja ennen ja jälkeen julkaisun. Kanye Westin kanssa tehty kipale oli alunperin tarkoitettu Kanyen tulevalle SWISH levylle ja siinä olisi pitänyt olla Paul McCartney(kyllä) messissä. Kappale päätyi lopulta Travisin levylle ja monien mielestä kappaleen Prog rock henkinen tausta ja Kanyen aivan täysin juostenkustu värssy tekevät kappaleesta karsean, mutta nautin itse taustasta ja Traviksen osuuksista. En lähde selostamaan muita kappaleita, joten suosittelen kuuntelemaan ne itse.

Overall levyn voi kuunnella alusta loppuun skippaamatta yhtään kappaletta ja siinä on kappaleita moneen makuun, joten suosittelen tätä lämpimästi kaikille, jotka haluavat kuulla trap skenen parhaimmistoa maustettuna Houston räpillä.

8,7/10