Niken uusin albumi on aikamoinen vuoristorata. Puolet albumista kuulostaa levy-yhtiön päättämiltä pop-rap pehmiksiltä ja puolet hyvin keskinkertaiselta trapiltä. Niken levyä on odotettu jonkin aikaa ja sällin vierailut muiden artistien biiseissä on ollut hyviä. Miten tässä näin kävi. 

Nikke Ankara on lahtelainen räppäri tunnettu hänen mysteerisestä katoamisesta psykoosin takia. Psykoosin aiheuttivat huumeiden käyttö, ja nyt kun Nikke on ns "parantunut" siitä ja ekää kaiketi selvää elämää sai hän viimein valmiiksi levynsä. Levy alkaa ihan vahvasti, mutta heti kolmannessa kappaleessa alkaa kuulua levy-yhtiön sormenjäljet. Kappaleet jotka eivät ole tehty radiosoiton takia ovat erittäin tylsiä ja radiosoittoon tarkoitetut kappaleet ovat vielä tylsempiä. Nikke ei ole huono räppäämään, mutta levyn taustat ovat kuin suoraan 15 vuotiaalta soundcloud tuottajalta. Ja itsevarma Nikke ei halunnut ketään vierailemaan levylle paitsi Aki Tykin, joka laulaa pikkasen levyn viimeisellä kappaleella. Nikke hoitaa muissa laulamisen suurella äänen editoimisella, jotta hän kuulostaisi edes siedettävältä. En taida olla ihan Niken yleisöä, koska monet biisit kuulostavat terveystiedon kirjan esimerkeiltä. Nikke olisi voinut ehdä mielummin vaikka kaksi EP:tä jotta mainstream ja träp eivät sekoittuisi. Ensimmäisen voisi vaikka nimetä "Don't do drugs m'kay" ja toisen "Lahti Suomen Atlanta", 

Overall: Pienillä parannuksilla Nikke oisi voinut tehdä levystä siedettävän, mutta joko levy-yhtiö tai Nikke itse sössi homman ihan huolella.

3,4/10